Minulla on nykyään paljon virkeämpi ja terveempi olo. Se johtuu siitä että käyn aamuisin lenkillä. Ylläpidän kuntoa. Joskus sovimme iltaisin naapurin kanssa että otan hänen ajokoiransa Mukaan lenkille. Silloin en kuuntele korvalappustereoista Maija Vilkkumaan laulua Huomenna on paremmin nonstoppina, vaan keskityn koiraan. Se pysähtelee kadunkulmissa. Fleksi antaa myöten. Omakotialueella on miellyttävä juosta. Alitan moottoritien tunnelilla, annan autojen vauhdin vinkua ja kohista kaikkialla ympärillä.
Ostin sykemittarin viime viikolla. En ole jaksanut tutustua kaikkiin toimintoihin, mutta tärkeimmät olen ymmärtänyt. 130/75. Edistystään on miellyttävää seurata, ja huomaan sen käytännössäkin. Koirasta voi myös seurata - juoksemmeko rinnakkain vai onko se monta metriä edelläni. Kierrämme yleensä vielä puiston ja sitten takaisin samaa reittiä kotiin. Heitän koiran takaisin naapuriin, joskus niin kiireellä päästä suihkuun että soitan vain ovikelloa ja kiinnitän Mukaan fleksistä valkoiseen pylvääseen autokatokseen.
Olli on laittanut aamupalaa ja Lilli onkin jo pöydän ääressä hymyillen puuroa mättämässä. Pussaan kumpaakin ja rymistelen suihkuun pystymättä vieläkään täysin pysähtymään. Elämänilo! Laitan kylpyammeen tulpan paikoilleen, päästän veden valumaan ja siinä vaiheessa vasta pystyn pysähtymään, hymyilemään vielä kerran aamun kylmälle kostealle autuudelle joka on jäänyt hivelemään verisuoniani. Venyttelen ja asettaudun kylpyammeeseen veden yhä sohistessa itseään luoksensa. Nauran. Kurottaudun laittamaan radion päälle. Huone on höyryinen. Nousen ammeesta, ravistelen itseäni nauttien sekavasta tilasta erilaisten aistielämysten tehdessä oloni oikein eläväksi. Vessan lattia tuntuu kylmältä varpaissa.
Pyörittelen varpaita vielä aamiaispöydässäkin. Sitten syön kiiviä, rusinoita ja banaania ohrapuurossa. Näin päiväni käynnistyvät nykyään!
