Seuraava muotisuuntaus tuhoutuvassa maailmassa oli rintojen keinotekoinen pienentäminen plastiikkakirurgian keinoin. Kansallista hengennostatusta pidettiin niin tärkeänä, ettei halukkaiden tarvinnut maksaa kalliista yksityisklinikkakäynneistä tai zeppeliinin paikkalipuista kohti halvempia klinikoita Savimaassa tai Eeslanissa. Sairaaloissa umpisuoli- ja polvivammapotilaiden hoitoa lykättiin, eräällä tapaa pyrittiin lykkäämään sivuun ja unohtamaan.
Kriittisiä ääniä ei kuulunut. Ei puolustajia luonnollisenkokoisille rinnoille: kun oli ollut kyseessä rintojen suurentaminen kuului tapoihin paheksua joko kulttuurin tai yksilön ulkonäkökeskeisyyttä, joskus kumpaakin.
Hiljaisuus syntyi syväksi kun tuhannet ja tuhannet kansalaiset hyödyntivät kansalaisoikeuttaan ja tyhjensivät vaivalloisiksiyhtäkkiäkäyneet rasvaiset tissinsä, luovuttaen ihransa kirurgien kissojen kätevästi pakastettavaksi ja sulatettavaksi iltapalaksi. Sillä kevyempinä he leikkauksesta toivuttueen kulkivat, selkä suorempana. Leikkauksen läpikäyneet tunsivat tuntevansa sisäpiirin, kuuluvansa kansallisen terveyden valvojiin. He saattoivat huudella kaduilla: "Mitä rintakarvasi peittävätkään? Shrink dee, get the cup B!" Sen enempää härskeyksiin menemättä, tässä on tullut kuvattua tuon ajankohdan ilmiö. Silloin pienennettiin rintoja; rintojenkoosta riippumatta sinulla oli mahdollisuus sanoa rintojesi olevan liian suuret, ja saada hoitoa.
