kävin leffassa kattomassa suomalaisen uuden elokuvan rat king. sen perusidea on sama kuin mitä mä olen lähtenyt kahlailemaan elämässäni ja kirjaani varten: peli- addiktio, todellisuuspako, tricksterin esiinmarssi ja kauhu.
eka täytyy sanoa että leffan viimeinen kuva jäi karvojanostattavalla tavalla mieleen ja tunnenkin oloni hiukan nöyrtyneeksi samaan tapaan kuin leffan päähenkilön on ollut pakko tuntea. loppujenlopuksi pelaaminen on niin vaarallinen harrastus että tavallaan mikään ei riitä ennen kuin olet toteuttanut "last missionin" eli tappanut itsesi. "kaikki eskapismin tähden". oivalluksen painuminen dejavumaisesti otsalohkoon ja leffan muu moraalinen sisältö pysäytti hiukan ralliani.
totesin leffasta että se ei ole valtavan hyvä: siinä oli kuvattu aiheen perusdynamiikka, sijoitettu se johonkin ympäristöön ja kontekstiin, okei hyvä yritys, mutta hmm... siinä oli pientä moralistista viittausta nettipelien vaaroihin sillee että "no tän takia tää leffa on tärkeä" mutta sisältöä ei ollut kuitenkaan tarpeeks. visio ei kantanut mun mielestä kovin korkeelle. liian yksinkertainen tai liian epäuskottava. mun ratkaisuehdotus olis että soppa olis pitänyt pistää huomattavasti sekavammaksi, sillein se olisi ehkä ollut vaikuttavampi.
siitä luonnollisesti heräsi paniikinomaisia ajatuksia: en sitten tiedä mitä omasta kirjastani tulee tai voisi tulla: entä jos en käytäkään potentiaalia joka saatavilla on, vaan feilaan yhtä pahasti? se olisi kamalaa, mutta voisin ehkä hyväksyä sen jos se tricksterimäisesti kuitenkin täyttäisi paikkansa maailmassa. mut loppujenlopuksi kusettaminen ei oo kusettamista, mikä on aika nihkeetä mun mielestä. tietysti jos kusetat että kusetat että kusetat, ja osaat sen kaiken ilmaista täydellisesti, niin johan helpottuu - siihen vaan pitää olla nero, ja tietenkään en ole saavuttanut vielä mitään.
luen nyt leffan arvosteluja netistä ja vaikuttaa siltä että aihe mistä mäkin haluan kirjani kirjoittaa ja joka petri kotwicallekin on alitajunnasta jotenkin tupsahtanut, ei ole juurikaan tuttu medialle tai ihmisille. pistetään korvan taa.
----------------------
pohdin asiaa lisää ja voipi olla että sisäinen trickster on vienyt elokuvantekijää: joka on sitten keskittynyt vähemmän sanomaan ja siihen mitä aineksilla voisi tehdä parhaimmillaan kun on ollut jotain loppuunmiettimättömiä ja alhaisempia motiiveja kuten tehdä nuorisoleffa, tehdä kantaaottava leffa, päästä amerikanmarkkinoille, jaahas jaahas. sen sijaan että se olis kääntynyt sisäänpäin katsomaan miksi se haluaa kertoa sen tarinan, se on vain kertonut, tai ajatellut kertovansa.
ja entäs sit ne omat motiivini? kuului äsken kopsaus jostain päin taloa, lähden katsomaan että mitä siellä nyt on enkelit pudottanu mulle vihjaillakseen.
en tiedä miten netis pitäis lainata tekstejä oikein, mut näinkin siitä leffasta on nyt sanottu:
Teemoiltaan ja kuvailmaisultaan tumma teos näyttää keskustelunarvoista aihetta halventavalta pelleilyltä eikä miltään yhteiskunnallisesti valveutuneelta huutomerkiltä, ikävä kyllä.
elikkä siinä sanottu. pelleily. http://www.demari.fi/uutispaiva-demari/kulttuuri/elokuva/4954-rat-king-2012-pelihimo-pakottaa-nappulaa-vaaralliseen-shakkiin
