kännykän muistista jos se koht simahtaa ikuisiksajoiks:

sellaisin hetkinä joina muille oli mahdotontapitää mielipiteeesnä ä omana tietonaan, hän painui aavituksen verran sisäänpäin, j vältti toisten ihmiten elämiin sotkeutumista ti heidän arvostelemistaan vikka näki heikot khdatmillintarkasti. oli syynä lamaannttava pelko tai kiltteys, tuo voimallonen piirre. hän tarttu ihiljaisuuteensa kuingekko tassujensa imukupeilla akvarion kokoisen maailamnsa seinään.

hän rakastaa pelaamist mutta koska ei ole kovin älykäs, voittaa vain harvoin.1841 7092010

tai onko sittenkin jokin tekijä x jonka vain lääkäri tuntee ja voi määritellä papereissaan.

ihminen on syntynyt kuoleman kanssa. on hyvin paljon paikkoja joihin toista ei voi seurata

kun päätöksiä joutuu tekemäään kapean putken päässä, tietoisena siitä. mutta ei silti pääse sinne normaaliin.

mikä ihmeellinen maailma täynnä ihmisiä. jotka kiduttavat toisiaan ja ovat tappajia.. tekevät kaikenalista. itse tunnen sisälläni jtoain lämmintä. kenties rakkautta. oi kuinka siunattu olen!

lapsenrääpäle jokatehtiin selviämään.

suomuista rakennettu meri.

tuntuu kuin kirjottaisin väärini.hulluus väittää kiinteitä aineita lähteiiksi j meri, se suomuina aaltoaa. opinvain kuolleisiin luottamaan, katsomaank otiplaneettamme harvan kemin läpi muuttumattomuuksiin. äiti, etkö sinö seuraa mukanasinne missäsinä unohdut? eikö naapuri katso ikkunasta? tuuli iyksin maassa lopulta huopaantuu, eäimen pinnaksi. rakastan sinua, pingviini.

pelon murtaessa syädän - se on vain uusi etki jolloin on keskityttävä, mihin?

tahtoisin varmistua. vrmistua elämästä taitsestään, mutta miten siitä voi, kun se on luona ja luotavirtaava, vuorovesi. elämä on tulta, palaaikuisella liekillä, muttei koskaan palaa niin kuin oli, tulen räiske on tahtina salattu.voi pieru.

kuka on se joka prosessia on seuraamassa - siitä riippuu lopputulos.

syntyessään toteuttamaan tehtäväänsä ihminen saa plneetat seuraaksen.

ihmiset jää elämään meidän koteihin teelaatuina ja sydämiin arkipäiviin sormenpäään kokoisina kuvina.

tottumuksesta pelottaa mennä maailmaan, näin voimattomana. mutta aitdoimmillaan ihminen on pehmeä kuin pieni vauva eikä ole oppinut mitään.

slices of heaven, collecvtthem all, do like god - adjust. miehistä.

lohduttaa ain kovsti kun tietää että itsen kaltainen toinen on onnellinen, jopa ilman lääkkeitä. elämä on mahdollista.

isthere a place inthe orld silent enough?