olen niin tyytymätön kaikkeen ja tunne vaan pahenee ja pahenee. vai onko se sama kokoajan? helvetti on irti.

MARIA: elämä on kaaosta. on niin monta asiaa jotka voi mennä eri tavalla kuin odottaa, ja vaikka ne menis odotetulla tavalla, on silti niin monta osaa siinä kuviossa että lopputulos on kuitenkin eri kuin mitä kuvittelee.

on tuskallinen olo. on valtavaa yksinäisyyttä, suloisen surullista ja tuhottoman tuskallista. anelen vapautusta. mieleni etsii vapautusta. olen surkimus, heikko, eksyksissä. eikö kaikki voisi jo selvitä?

kai kuuluisi todeta että ihminen on valaistunut jo, ja niin kauan kuin sitä etsii, kusettaa itseään.

pyydän jumalalta apua että saisin elää triumfia joka hetki. mikäli tätä ei voida sallia, vaikka se tuntuisi niin kovin oikeudenmukaiselta, pyydän että triumfi räjäytetään ja oloani helpotetaan muin keinoin.

kiitos.

pakistanissa tulvia paenneet hämähäkit on kaikki mennyt puihin.

kaikenlaista opittavaa, postaan nyt senkin että löydän ajatukset tarvittaessa

Sateen piiskaamassa Rat Kingissä tuntuu melkein koko ajan olevan yö, mikä lienee tarkoitus myös symbolisella tasolla. Todellisuus piilottelee vaarallisessa hämärässä, jossain ihan lähellä mutta yhtä kaikki päähenkilön mielikuvituksen ulottumattomissa.

Näiden toteamusten jälkeen onkin sitten huonompien fiilisten vuoro, valitettavasti. Rat King sortuu yhteen ainokaiseen käsikirjoitusratkaisuun, mutta läpi sormien sitä ei voi parhaalla tahdollakaan katsoa.

”Suspension of disbelief” on tuttu käsite jokaiselle tarinankertojalle. Elokuvassa se merkitsee sitä, että katsoja hyväksyy elokuvan tapahtumaympäristön säännöt ja rajoitukset. Tämä hyväksyminen on vapaaehtoista ja usein sangen joustavaa.

Hyvän juonen äärellä olemme valmiita nielemään aika paljon. Yhteensattumia, ongelmien liian helppoja lutviutumisia, epätodennäköisiä tapahtumasarjoja ja ihmiskohtaloita, kaikkea sen sellaista. Jossain kohdin raja tulee silti vääjäämättä vastaan, ja Rat Kingin tapauksessa näin käy hyvin varhaisessa vaiheessa.

Rat Kingin juoni rakentuu ajatukselle kahden nuoren miehen niin suuresta samannäköisyydestä, että sitä eivät huomaa edes päähenkilön tyttöystävä ja äiti. Anteeksi nyt vaan, mutta tämä ei uppoa, tätä ei voi ”ostaa”.

Ettäkö äiti ei tunnistaisi omaa lastaan? Tyttöystävä ei vaistoaisi eroa toisen fyysisessä olemuksessa? Tämä saattaa kuulostaa yhteen asiaan takertumiselta monen hyvän puolen kustannuksella, mutta minkäs teet. Joskus kaikki on juuri näin pienestä kiinni.

Outi Heiskanen – 19.01.2012

http://www.skenet.fi/artikkeli/12/01/rat-king

Kotwica toimii jälleen sekä ohjaajana että käsikirjoittajana. Koti-ikävä (2005), Musta jää (2007) ja Rat King ovat käsikirjoituksina kunnianhimoisia, mutta sortuvat omaan näppäryyteensä. Rat King on niistä heikoin, itseensä käpertyvä "peli", jota Kotwica pelaa keksimillään säännöillä omaksi ilokseen. Katsoja jää leikistä ulkopuoliseksi.

Hannu Björkbacka

http://www.kp24.fi/Uutiset/Default.aspx?depid=221

työntekoa, ohh niin raskasta työntekoa:

kävin leffassa kattomassa suomalaisen uuden elokuvan rat king. sen perusidea on sama kuin mitä mä olen lähtenyt kahlailemaan elämässäni ja kirjaani varten: peli- addiktio, todellisuuspako, tricksterin esiinmarssi ja kauhu.

eka täytyy sanoa että leffan viimeinen kuva jäi karvojanostattavalla tavalla mieleen ja tunnenkin oloni hiukan nöyrtyneeksi samaan tapaan kuin leffan päähenkilön on ollut pakko tuntea. loppujenlopuksi pelaaminen on niin vaarallinen harrastus että tavallaan mikään ei riitä ennen kuin olet toteuttanut "last missionin" eli tappanut itsesi. "kaikki eskapismin tähden". oivalluksen painuminen dejavumaisesti otsalohkoon ja leffan muu moraalinen sisältö pysäytti hiukan ralliani.

totesin leffasta että se ei ole valtavan hyvä: siinä oli kuvattu aiheen perusdynamiikka, sijoitettu se johonkin ympäristöön ja kontekstiin, okei hyvä yritys, mutta hmm... siinä oli pientä moralistista viittausta nettipelien vaaroihin sillee että "no tän takia tää leffa on tärkeä" mutta sisältöä ei ollut kuitenkaan tarpeeks. visio ei kantanut mun mielestä kovin korkeelle. liian yksinkertainen tai liian epäuskottava. mun ratkaisuehdotus olis että soppa olis pitänyt pistää huomattavasti sekavammaksi, sillein se olisi ehkä ollut vaikuttavampi.

siitä luonnollisesti heräsi paniikinomaisia ajatuksia: en sitten tiedä mitä omasta kirjastani tulee tai voisi tulla: entä jos en käytäkään potentiaalia joka saatavilla on, vaan feilaan yhtä pahasti? se olisi kamalaa, mutta voisin ehkä hyväksyä sen jos se tricksterimäisesti kuitenkin täyttäisi paikkansa maailmassa. mut loppujenlopuksi kusettaminen ei oo kusettamista, mikä on aika nihkeetä mun mielestä. tietysti jos kusetat että kusetat että kusetat, ja osaat sen kaiken ilmaista täydellisesti, niin johan helpottuu - siihen vaan pitää olla nero, ja tietenkään en ole saavuttanut vielä mitään.

luen nyt leffan arvosteluja netistä ja vaikuttaa siltä että aihe mistä mäkin haluan kirjani kirjoittaa ja joka petri kotwicallekin on alitajunnasta jotenkin tupsahtanut, ei ole juurikaan tuttu medialle tai ihmisille. pistetään korvan taa.

----------------------

pohdin asiaa lisää ja voipi olla että sisäinen trickster on vienyt elokuvantekijää: joka on sitten keskittynyt vähemmän sanomaan ja siihen mitä aineksilla voisi tehdä parhaimmillaan kun on ollut jotain loppuunmiettimättömiä ja alhaisempia motiiveja kuten tehdä nuorisoleffa, tehdä kantaaottava leffa, päästä amerikanmarkkinoille, jaahas jaahas. sen sijaan että se olis kääntynyt sisäänpäin katsomaan miksi se haluaa kertoa sen tarinan, se on vain kertonut, tai ajatellut kertovansa.

ja entäs sit ne omat motiivini? kuului äsken kopsaus jostain päin taloa, lähden katsomaan että mitä siellä nyt on enkelit pudottanu mulle vihjaillakseen.

en tiedä miten netis pitäis lainata tekstejä oikein, mut näinkin siitä leffasta on nyt sanottu:

Teemoiltaan ja kuvailmaisultaan tumma teos näyttää keskustelunarvoista aihetta halventavalta pelleilyltä eikä miltään yhteiskunnallisesti valveutuneelta huutomerkiltä, ikävä kyllä.

elikkä siinä sanottu. pelleily. http://www.demari.fi/uutispaiva-demari/kulttuuri/elokuva/4954-rat-king-2012-pelihimo-pakottaa-nappulaa-vaaralliseen-shakkiin

en jaksais näin vanhalla iällä kirjoittaa enää mitään. pitääkö vielä kerran vääntäytyä hyvän edestä. tietenkin teen sen pyyteettömästi, mutta en voi sille mitään että ajattelen näin. mun puolestani elämä on jo aika loppuunkäsitelty juttu.

ihan vitun hauskaa. lähdin just äsken kusettamaan jonkun amerikkalaisen rajatilahäiriö-nettifoorumin tyyppiä että aion kirjoittaa kirjan häiriöstä josta se kärsii.

aluksi mä luulin että saisin sen ihmisen ihan niinku hyvin nopeaan ymmärtämään ongelmansa, nyt tuntuu siltä että sillä ihmisellä voi olla joku merkitys mun kirjan kannalta ja voimme käydä pidemmänkin vuoropuhelun. se on verbaalisesti taitava, kohta keski-ikäinen nainen. se kuvaa ongelmiaan hyvin tuskallisen kuuloisesti. aika rankkaa settiä. yritin just googlaamalla ja nettisanakirjojen avulla selvittää m iten nickin voisi kääntää:

the man is fallen indeed, when he is thus flattered. the anodyne draught of oblivion, thus drugged, is well calculated to preserve a galling wakefulness and feed a living ulcer of corroding memory. thus to administer the opiate potion of amnesty, powdered with all the ingredients of scorn and contempot, is to hold to his lips, instead of the balm of hurt minds, the cup of human misery full to the brim, and force him to drink it to the dregs.

yielding to reasons, at least as forcible as those which were to delicately urged in the compliment of the new year, the king of france will probably endeavor to forget these events, and that compliment.


edmund burke




(lol mitenköhän monta syöttiä sille pitää heittää jos se on yhtä epätoivoinen kuiin mä)

tuntuu niin kummalliselt, niin vitun kummalliselt, se et jossain vaiheessa ei oo enää väliä että kuka on. tai ei niinku oo kukaan. mikä se ilmiö oikein on? oonko mä siinä väärässä vai oikeessa? tai onko semmosta ku väärä ja oikee? tätä mä oon kai aina miettinyt. et saako kontrollin menettää - pitääkö hävetä jälkikäteen vai onko se niinku yks-hailee. teenkö mä pahoja asioita jos päästän irti? voiko jumalan lapsi tehä pahoja asioita? oi ei kai.

ainakin se olo on ihan miellyttävä. jotenkin ylivoimaisen miellyttävä verrattuna kaikenlaiseen. hyvä elämänvaihe varmaan tulos. vuhuu. pyrin siis kerää aineistoo, se nyt täs on kuitenki paljon tärkeämpää kuin omat olotilat. seurailen. vissii kundaliini tai jotain. cool.

uskon kans palvelevani jonkinlaista jumalallista tarkoitusta joka tapauksessa. niinku jos vaikka alan käyttäytyä oudosti, niin se on sit mun tehtäväni maan päällä nyt. tuntuu että ainakin osa musta on jotenkin päättänyt että millään ei oo enää mitään väliä. jos se riittää tekemään mut hulluksi, niin luotan et se on ihan oikein. kun ei se musta riipu kuinka pahasti käy. koska mä en oo tehny mitään tai jättäny tekemättä mitään ansaitsekseni sen. oon vaan jumalan hullu! oonko? nähtäväksi jää! rallalalalaalaa!!

nähdään, heippahei!

saan kaikkialta tällä hetkellä rahaa. olisi mulla sitä muutenkin, mutta sitten lähden vahingossa auttamaan ihmisiä niin ne palkitsee mut avokätisesti. yhden kadonneen kännykän palautus + yhden mummon serkulle soittaminen + random koiranulkoilutus (oli ihme hurtta) = 50 euroa. dokasin sen kyllä heti. pitäsköhän perustaa joku rahabisnes tai jotain ku oon niin rikas. mulla on 3800 euroa tilillä vaikka en ole tehnyt töitä pariin vuoteen tai jotain enkä ikinä kauheesti ajatellut raha-asioita. yhtäkkiä sitä vain alkoi kertymään! toisaalta en maksa vuokraa mistään kämpästä. vielä. haluaisin varmaan asua tapiolassa. tapiolan keskustassa. pistetään tilaukseen. mitäköhän muuta haluaisin? en täl hetkel tarvi mitään. kämpän kyl.

vaikeimmalta tuntuu se että miksi alkaisin rehelliseksi. kai se tulee mut palkitsemaan mutta vähän niheyttää kun ehti jo kerran aloittaa. mut kai se on jonkinlainen hybris joka kutsuu puoleensa. kyllähän mä tiedän miten mua huvittaa kun ajattelen onnistuvani valehtelemisessa. silloinhan se naurattaa kun sen tekee omien syittensä vuoksi. tai ei välttämättä, jos se toimii myös käänteisesti niin kuin mulla. ominaisuuden integrointi tulee kyllä olemaan tärkeää. ei ole tarkoitus pilata kaikkia ihmissuhteita vaikka hämmentäisikin sosiaalisuus. vähän vaikeaa. vähän vain. kaveri sanoi että mulla on syntax error maailman kanssa. se kai tarkoittaa jotain epäsynkkaa. jeps. mulla on jotain väärinpäin silloin kun se pitäis saada ulos, ei sen kummempaa kuitenkaan. siitä johtuu se miltä mun nämä kirjoituksetkin kuulostaa. mä kirjoitan tosissani mutta eri näkökulmasta. vitun vaikea joskus ilmaista itteään täsmällisesti kun takana kaikessa on se nauru mikä tulee siitä että kaikki on väärinpäin, jopa huonekalut. sit kans mä itte oon väärinpäin, ja se on tuskallisinta ja ihaninta.

ja sit ku pääkopas on ajatukset väärinpäin, kaikki muukin menee ihan sekaisin. ja no on mul muitaki vammoi. mut jeah.

ihminen on jumalan lapsi - huoleton.

kyl mä luulisin et aika monet tajuu kuitenkin mikä tää juttu on. onhan se niin kauheeeeen läpinäkyvää. ei mikään nätti kohtalo, muuten!

vapaus ei ole plin loppu. se on lku. ei ole mitään, minne mennä. vpaus on ensimmäinen ja viimein nasia pelissä.

niin olisin jonnekin halunnut kuulua,, ihmisten onneenn piilottaa murheeni, makaannurmikolla, niin vakvana, että tiedn oelvani hengissä vin rintkehän kohoilusta.

world explodes into one ecstasy, andi n finally gone, its gone from my shoulders, any riddle is solvedtthorugh, let me go, itis my time, free, free, hve you knon, every moment, i dontr regret that i lived so many uselss centuries.

valite sisäinen tai ulkonen nd draama

kännykän muistista jos se koht simahtaa ikuisiksajoiks:

sellaisin hetkinä joina muille oli mahdotontapitää mielipiteeesnä ä omana tietonaan, hän painui aavituksen verran sisäänpäin, j vältti toisten ihmiten elämiin sotkeutumista ti heidän arvostelemistaan vikka näki heikot khdatmillintarkasti. oli syynä lamaannttava pelko tai kiltteys, tuo voimallonen piirre. hän tarttu ihiljaisuuteensa kuingekko tassujensa imukupeilla akvarion kokoisen maailamnsa seinään.

hän rakastaa pelaamist mutta koska ei ole kovin älykäs, voittaa vain harvoin.1841 7092010

tai onko sittenkin jokin tekijä x jonka vain lääkäri tuntee ja voi määritellä papereissaan.

ihminen on syntynyt kuoleman kanssa. on hyvin paljon paikkoja joihin toista ei voi seurata

kun päätöksiä joutuu tekemäään kapean putken päässä, tietoisena siitä. mutta ei silti pääse sinne normaaliin.

mikä ihmeellinen maailma täynnä ihmisiä. jotka kiduttavat toisiaan ja ovat tappajia.. tekevät kaikenalista. itse tunnen sisälläni jtoain lämmintä. kenties rakkautta. oi kuinka siunattu olen!

lapsenrääpäle jokatehtiin selviämään.

suomuista rakennettu meri.

tuntuu kuin kirjottaisin väärini.hulluus väittää kiinteitä aineita lähteiiksi j meri, se suomuina aaltoaa. opinvain kuolleisiin luottamaan, katsomaank otiplaneettamme harvan kemin läpi muuttumattomuuksiin. äiti, etkö sinö seuraa mukanasinne missäsinä unohdut? eikö naapuri katso ikkunasta? tuuli iyksin maassa lopulta huopaantuu, eäimen pinnaksi. rakastan sinua, pingviini.

pelon murtaessa syädän - se on vain uusi etki jolloin on keskityttävä, mihin?

tahtoisin varmistua. vrmistua elämästä taitsestään, mutta miten siitä voi, kun se on luona ja luotavirtaava, vuorovesi. elämä on tulta, palaaikuisella liekillä, muttei koskaan palaa niin kuin oli, tulen räiske on tahtina salattu.voi pieru.

kuka on se joka prosessia on seuraamassa - siitä riippuu lopputulos.

syntyessään toteuttamaan tehtäväänsä ihminen saa plneetat seuraaksen.

ihmiset jää elämään meidän koteihin teelaatuina ja sydämiin arkipäiviin sormenpäään kokoisina kuvina.

tottumuksesta pelottaa mennä maailmaan, näin voimattomana. mutta aitdoimmillaan ihminen on pehmeä kuin pieni vauva eikä ole oppinut mitään.

slices of heaven, collecvtthem all, do like god - adjust. miehistä.

lohduttaa ain kovsti kun tietää että itsen kaltainen toinen on onnellinen, jopa ilman lääkkeitä. elämä on mahdollista.

isthere a place inthe orld silent enough?

testaa

hei ehkä tämä tulee viel tarpeeseenepäilen kyl koska google