pääsin taas leikkii messiasta. toivon et noi mielentilat vähän tasottuis että se oleellinen erottuis sieltä. siinä on se ekstaasi niin kova että se vie ittessään mukanaan. toisaalta välillä voi tehdä myös valintoja ja päättää olla lähtemättä siihen. mut oon tosi paljon onnellisempi silloin kun oon tyler durden kuin silloin kun oon se houkka jolla on vielä vähemmän kuin ei mitään.

ihan hullut kusetukset oli taas menos. ei mitään järkee, hävettää vähän. mut toisaalt messiuuteensa pulppuaminen on hyvä keino muuttaa itsensä vähän naurettavaksi ja hulluksi, jotenkin että seuralaisella on sitten oikeus itsellään päättää että haluaako se ottaa mitään vastaan. kai. en mä oikein tiedä. ja sitä paitsi on mullakin oikeuteni olla oma itseni. mun on jotenkin vaikea luopua siitä ajatuksesta nyt, kun koko ikänsä on miettinyt kuka oikein on, ja sitten nyt tajunnut, niin tuntuuhan siitä puhuminen paljon paremmalta kuin kieltää se.

kun mulla on niin vitun vaikeaa. nään että se on monen elämän valintojen ja halujen tulosta miltä musta tuntuu, ja esim. ens yönä mut hakataan ja raiskataan, toivon mukaan, koska on vaan pakko. siinä täytyy vetää jo aika kovaa se ärsyttäjän rooli, jos onnistun olen tyytyväinen, ja rakas ihminen tulee katsomaan itseään aivan uusin silmin. tai niin ajattelen, tunnen että tästä tulee hienoa. miten vitussa mulla on pokkaa? ehkä se tällä kertaa helpottaa. toivon niin. haluan nimittäin saada asioita paremmin järjestykseen. tietenkään aina ei ihan mahda paljon sille mitä tapahtuu, esim. tässä raiskaustapauksessa, mutta voi kuitenkin jotenkin yrittää tietoisesti yrittää ymmärtää minkä suhteen on edistyttävä. jos se ihminen pystyy auttaa mua olemaan vähemmän ärsyttävä, olen tyytyväinen. tosin en tiedä olenko yhtään mihinkään tyytyväinen ennen kuin mun sydän on palanut puhki.

pyyteetön rakkaus on se juttu. parit uhraukset tai ei, mut kuiteski semmost sinivihreää.





mul ei oo ihan toi pääkoppa kunnossa niin parempi vedota siihen että ei ihan tiedä mitä tekee.






toivon että tuleva näyttää.